1700 kilometriä sähköautolla 60 tunnissa. Siinä lopputulos, jos kaikki menee suunnitelmani mukaan.

Lähtökohta on seuraava: Osallistun uintikisaan Juoksengissa, jonne on matkaa kotoani Helsingistä reilu 840 km. Auto on Hyundain Kona electric, jonka olen saanut Hyundain maahantuonnista käyttööni reissua varten. Kirjoittaja on Sasa Tkalcan, keski-ikää lähestyvä kestävyysurheilija. Lisää kirjoittajasta ja hänen taustastaan löytyy täältä: https://kurkista.fi.

Nyt jännittää. Kisaani on enää vajaa viikko (lähtölaukaisu on su 14.7. klo 00.05). Torniojoki kutsuu öiseen 3-kilometriseen uintikisaan. Kisassa ylitetään paitsi valtionraja niin myös napapiiri ja jos tahti on oikein vikkelä joutuu ajassa taaksepäin – 55 minuuttia alittava on perillä edellisenä päivänä!

Kevät on vaihtunut kesäksi ja nyttemmin jopa kesälomaksi, ihan huomaamatta. Vaikka olen ollut ja olen edelleenkin innoissani tulevasta matkasta, olen sen miettimistä yrittänyt välttää, suorastaan torjua. En osaa selittää, mistä se johtuu. Uintitreenini ovat pääsääntöisesti olleet hyvät, varmuutta on tullut reippaasti lisää. Kisatavoitteeni ei kuitenkaan enää ole minkään aikarajan alittaminen, uin minkä pystyn. Voi olla, että taannoisella Lahden Ironman-kisan menehtymistapauksella (https://www.ess.fi/uutiset/paijathame/art2551460) on osuutta asiaan. Vaikka en tuntenut henkilöä, enkä tiedä tapauksesta sen enempää, olen ruvennut väkisinkin suhtaumaan uimiseen eri tavalla. Uimisessa on tietyt riskinsä, joita ei aina tahdo muistaa.

Ei ollut tarkoitus aloittaa kirjoitustani ikävällä jutulla, mutta nyt itse asiaan. Minulla on ollut Kona electric kahtena viikonloppuna testikäytössä, harjoittelua Lapin-reissua varten. Tuoreempi Kona electric -kokemukseni on juhannusviikonlopulta, oltiin koko perhe vanhempieni mökillä Keski-Suomessa. Matkaa Helsingistä on vajaa 250 km, noin sata kilometriä pidempi matka kuin ensimmäisellä Kona-testiajolla, jolloin saattoi ajaa edestakaisin samalla latauksella eli melko riskitön reissu. Juhannus edusti toista ja viimeistä testireissua ennen varsinaista matkaa pohjoiseen. Nyt toisella kerralla oli pakko seurata akun varausta ja miettiä missä lataa akkua.

Muutama tärkeä asia nousi esille. En aio avata niitä kaikkia tässä sen tarkemmin, koska tarkoitus on tuottaa reissun jälkeen kattavampi kirjoitus. Sen verran kuitenkin kerron kokemuksistani, jotta voin niitä sitten mahdollisesti verrata itse matkalta saatuihin.

Latauspisteet, latausaika

Kriittisin aspekti sähköautossa minun reissuni kannalta on lataaminen, mikä on oleellista ajoreittiä suunnitellessa. En voi korostaa liikaa kuinka keskeinen osa onnistunutta matkantekoa suunnittelu onkaan.

Jos akun kantamaksi ottaa autonvalmistajan ilmoittama 449 km (https://www.hyundai.fi/mallisto/kona-electric) niin kaikki alle 210 km matkat ovat ”turvallisia”, sillä aina pääse takaisin ilman, että tarvitsee ladata auton akkua.

Kun ajaa ensimmäistä kertaa sähköautolla ja näkee kuinka kantamalukema pienenee, ajatukset vääjäämättä alkavat kiertää kysymysten ympärillä. Missä on seuraava latauspiste? Voiko lukemaan luottaa? Kuinka lähelle 0 km uskaltaa ajaa?

Tämän kokemuksen myötä ymmärtää, että toistaiseksi sähköautolla liikkuminen ei ole yhtä huoletonta kuin perinteisillä bensiiniautoilla. Huoletonta siinä mielessä, että bensiiniauton tankkausverkosto on tosi kattava. Ei tarvitse juurikaan pohtia riittääkö tankissa oleva bensiinimäärä. Kanisterin turvin menovettä voi myös helposti hakea. Varavirta-akkua sähköautolle ei taida olla.

Haasteet latauspisteiden kanssa

Kokemusta julkisista latauspisteistä minulla on häviävän vähän. Ensimmäinen kerta oli Helsingissä Kalasataman REDIssä, jossa lataamani sähkön hinta oli 0,79 € (5,25 kWh, kesto 45 min) ja toinen kerta juhannuksena paluumatkalla, tästä kohta lisää. Kun bensiiniauton tankkaus mitataan minuuteissa, kestää sähköauton tyhjän akun täyteenlataaminen taas latauspisteen tehosta riippumatta vähintään kolmen ruokalajin lounaan verran, SähköKonan tapauksessa vajaa puolitoista tuntia.

Valmistajan mukaan (https://www.hyundai.fi/mallisto/kona-electric) ”50 kW:n latauspistettä käytettäessä 39 kWh:n akku latautuu 57 minuutissa ja 64 kWh:n versio 75 minuutissa.” Käytössäni oli 64kWh:n auto. Tesla poikkeaa tästä huomattavasti nopeammilla latausajoilla.

On myös hyvin mahdollista, että latauspisteet ovat ruuhkautuneita tai sitten väärässä käytössä, kuten paluumatkallamme mökiltä jouduimme kokemaan. Matkalla etelään sovelluksen (virta) avulla selvisi, että Hollolan Matkakeitaalla on kaksi ihan uutta latauspistettä – joten sinne kahvitaukoa pitämään. Latauspisteet oli vaikea löytää, mutta ihan parkkipaikan takanurkasta ne sitten löytyivät.

Latauspisteiden parkkipaikat olivat varattuina, mutta nopeasti selvisi, että autot eivät olleet lataamassa sähköä, bensiinillä kulkevia menopelejä kun olivat. Menin etsimään henkilöä, joka voisi kuuluttaa kuskeja siirtämään autonsa, mutta paikan kauppias pahoitteli, ettei heillä ole kuulutusjärjestelmää eikä hän ole vielä ehtinyt pystyttämään kunnon kylttejä kertomaan, että kyse on sähköautojen latauspisteestä. Pahoittelut eivät autoa lataa, joten valitsimme kahvipöydän siten, että näen latauspisteen. Onneksi jo ehkä viiden minuutin päästä autot olivat hävinneet ja pääsin kytkemään auton lataukseen.

Yllättävän helppo käyttöönotto

Lautauspiste kuuluu virta.fin piiriin, joten latasin kyseisen sovelluksen kännykkääni, seurasin ohjeita, näppäilin luottokorttitietoni, vahvistin sähköpostiini saapuneen viestin ja pääsin lataamaan akkua ehkä noin viiden minuutin päästä. Kaivoin latauskaapelin täyteen ahdetun takakontin latauskaapelilaatikosta, joka ei ole sivulla vaan pohjassa. Ei ehkä järkevin paikka tarvikkeelle, jota tarvitaan kohtalaisen usein. Nolointa lataamisessa kuitenkin oli, että yritin ensiksi tyrkätä väärää kaapelinpäätä lataustolppaan.

Huomioitavaa on, että virta.fi veloittaa 30 € luottokortilta, josta sitten maksetaan ladattu sähkö. REDIssä latauspisteitä pyörittävä eparking taas veloittaa aluksi vain 5 €. Matkakeitaalla Kona electric oli latauksessa 22 min ja imi sinä aikana 2,52 kWh sähköä, josta maksoin 0,38 €, suurin piirtein saman verran kuin ensimmäisellä kerralla REDIssä.

Itse lataaminen ei ole kovin kummoinen prosessi kunhan sovellus on ladattu ja aktivoitu. Sähkö alkaa virrata heti. Sovellus on näppärä, sillä siitä näkee reaaliajassa mitä latauksessa tapahtuu ja latauksen voi käsittääkseni myös keskeyttää suoraan sovelluksesta. Tapahtumasta saa myös selkeän yhteenvedon. Tämä ominaisuus on varmaan näppärä, kun tapahtumia on useita.

Molemmilla testireissuilla latasin akkua käyttäen kotisähköverkkoa. Tämän on hitain tapa. Mökkireissulla esimerkiksi saavuttuamme perille akku oli 60 % täynnä ja latausajaksi auton tietokone ilmoitti 14 tuntia (käyttäen 8A-vaihtoehtoa). Haasteena tässä on, ettei saa käyttää minkäänlaista jatkojohtoa, sitä korostettin useaan otteeseen Hyundailla noutaessani Kona electricin. Auton tulee näin ollen olla lähellä pistorasiaa.

Reitin suunnittelu Lappiin

Kaksi kokemusta viisaampana olen tehnyt seuraavat alustavat matkasuunnittelut Juoksenki-reissua varten. Menomatkalla perjantaina 12.7. ajamme vain Ouluun asti, noin 600 km. Valitsin hotellin tarjolla olevien latauspisteiden perusteella. Arvatkaapa kuinka monta sellaista hotellia Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa on, jossa on latausmahdollisuus?

Ei monta, ja Oulussa on tasan tarkkaan yksi – Sokos Arina – joten valinta oli helppo.
Sähköstä he eivät veloita mitään, mutta parkkimaksu tulee maksaa. Auton latauduttua yön yli jatkamme sitten lauantaina matkaa kisapaikalle Juoksenkiin (240 km). Sieltä olin jo tammikuussa varannut huoneen paikallisesti majatalosta (Vandrarhemmet). Varmistin myös majoituksesta sähköauton latausmahdollisuuden, johon sain myönteisen vastauksen, hinnaksi ilmoitettiin 10 €. Hinta vaikuttaa kovalta, jos se on pelkästään sähköstä, mutta parkkimaksun kanssa sitä voi pitää kohtuullisena.

Paluumatka onkin sitten hieman haasteellisempi. Ajamme nimittäin 14.7. sunnuntaina 840 km takaisin Helsinkiin. Mikäli auton akku on ehtinyt latautua Juoksengissä täyteen, pärjäämme teoreettisesti yhden stopin taktiikalla, reilulla lounastauolla. On kuitenkin itsestään selvää, että tulemme pitämään useita kahvitaukoja, myös auton kuvaussessioita. Päivästä tulee kieltämättä autokeskeinen ja tietyt ruumiinosat varmasti puutuvat. Onneksi kuskeja on kaksi. Alustavat mahdolliset taukopaikat ovat ainakin Kärsämäki (347 km Juoksengista), Pihtipudas (426 km Juoksengista) ja Jyväskylä, josta on enää 270 km Helsinkiin.

Reittisuunnittelussa olen käyttänyt lähteinä Google Mapsia, https://latauskartta.fi-palvelua ja seuraavia sovelluksia: virta.fi, latauspisteet ja Fortum Charge & Drivea.

Saa nähdä vastaavatko kokemukseni Aapo Laakson kokemuksia missään mielessä, sillä Helsingin Sanomien toimittaja oli samalla automallilla ajanut samanpituisen reissun (Tampereelta Sodankylään ja takaisin) ja kohdannut useita vastoinkäymisiä.

Reissun jälkeen on tiedossa lisää tekstiä, kuvia ja videota.

Kirjoittaja ja valokuvat: Sasa Tkalcan